sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Rehellistä pohdintaa teiniäitiydestä ja sen seurauksista

Olen siis tullut äidiksi 15-vuotiaana. Ajauduin murros- ja teini-iässä vähän epämääräisiin piireihin ja luulin todellakin 14-vuotiaana löytäneeni elämäni rakkauden, ihmisen, jonka kanssa menen vielä naimisiin ja vanhenen. No joo, 14-vuotiaan arvostelukyky ei todellakaan ole aikuisen tasolla, vaikka silloin teininä siltä saattoi tuntuakin. Tulin siis raskaaksi ja päätimme pitää lapsen. Vanhemmilleni kertominen oli todella pelottavaa ja kyllä siitä melkoinen konflikti syntyikin. Äiti kuitenkin ymmärsi pian, ettei mahda tilanteelle mitään, ketäänhän ei voi pakottaa aborttiin ja ennen lapsen syntymää vanhempani hyväksyivät tilanteen joten kuten ja olivat tukenani. Jo ennen raskautta parisuhteeni oli myrskyisä, eikä se siitä mitenkään parantunut, päin vastoin. Erottiin ja oltiin yhdessä, on-off, kuten teini-ikäiset tekevät, sillä erotuksella, että olimme myös vanhempia.

Lapsen isällä oli erittäin ongelmallinen tausta, eikä tilanne tosiaan helpottunut lapsen syntyessä. Pyrin kuitenkin parhaani mukaan turvaamaan vauvan arjen ja ympäristön, ja olimmekin enimmäkseen vanhempieni luona. En halua nyt enempää mennä yksityiskohtiin, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen muutin lapsen kanssa omaan asuntoon ollessani vähän vaille 18v. ja lapsen ollessa 2,5v. Samaan aikaan erosimme lapsen isän kanssa, hain ja pääsin opiskelemaan ja lapsi meni hoitoon. Kesät olin töissä, muuten opiskelin.

Täysi-ikäisyyteen päästyäni seurasi villimpi meno-vaihe, jota ei onneksi kestänyt kauaa. Arki oli hyvin raskasta, koska hoidin lapsen ja kodin 100% yksin. Muut kaverit ajoivat ajokortin, minulla ei ollut varaa. Muut asuivat vanhemmillaan ja kesätyörahat menivät shoppailuun ja ilonpitoon. Elämä on ihan erilaista, kun on vastuussa toisesta ihmisestä. Ystäväni miettivät kaikessa rauhassa mitä haluavat tehdä "isona", kaikki ovet olivat auki. Minä taas menin opiskelemaan sinne, mistä tiesin valmistuvani nopeasti ja saavani varmasti töitä.

Oltuamme jonkin aikaa kahdestaan, löysin nykyisen mieheni. Meillä on aina ollut ihana parisuhde ja mies tukee minua kaikessa. Olemme olleet nyt yhdessä yli kuusi vuotta.

Lapsi itse ei ole ihmetellyt nuorta ikääni. Muut alkoivat ihmetellä sitä oikeastaan vasta koulun alettua, kun kaverit kysyi, et olenko sisko vai äiti. Olen jutellut lapseni kanssa rehellisesti valinnoistani ja niiden seurauksista, painottanut, että ensin täytyy hoitaa koulut, hankkia työpaikka ja olla vakaassa parisuhteessa, sellaiseen tilanteeseen lapsen on hyvä syntyä, oli äiti sitten minkä ikäinen hyvänsä. Lapsi tietää, että en ole katunut hänen saamistaan hetkeäkään, mutta olen elänyt hyvin rankan teini-iän äitinä, kun muut ovat miettineet, että mitä laittaisi tänään päälle ja ihastuksiaan, niin minä olen vaihtanut vaippoja ja toivonut, että vauva ei heräilisi yöllä hirveästi.

Olemme tulleet yhdessä pitkän matkan, lapseni ja minä, ja nyt asiat ovat ihan mallillaan, olleet jo oikeastaan siitä asti, kun löysin nykyisen mieheni. Elämme mielestäni ihan samanlaista arkea, kuin missä tahansa muussakin perheessä. 

Ikäni ja valintani herättävät ventovieraissa valtavasti uteliaisuutta. Absurdit tilanteet kuuluvat arkeeni, kuten lapseni opettajan tapaamisessa teini-iän vaiheideni ja parisuhteeni läpikäynti, kosmetologin kyselyt lasteni isistä ja kenen kanssa olen yhdessä yms. Se tuntuu välillä todella kiusalliselta, yrittäkääpä miettiä omalle kohdallenne, kun kerrotte vieraalle ihmiselle, että teillä on kaksi lasta, niin lähes aina kysytään "onko heillä sama isä?", "oletko vielä yhdessä isän kanssa?". Olen todella huono sanomaan vastaan ja suoraan asioita, joten nykyään en kerrokaan itsestäni niin paljoa. Ei siksi, että häpeäisin valintojani, vaan siksi, etten jaksa käydä niitä läpi vieraiden kanssa uudelleen ja uudelleen.

kuva lainattu

Haluan painottaa sitä, että mielestäni alaikäinen ei ole sopiva äidiksi. En laittanut tarkoituksella 'teini-ikäinen', koska esimerkiksi 19-vuotias on jo ihan eri asia, kuin 15-vuotias. Teini-ikäinen on hyvin itsekäs olento ja niin kuuluu ollakin, ajatella omaa hyvinvointia ja hauskan pitoa, omia kavereita, omaa tulevaisuutta. Henkinen sopeutuminen on ollutkin kaikkein raskainta, mutta olen mielestäni selvinnyt siitä kaiken kaikkiaan hyvin ja haluan loppuun sanoa, että lapseltani ei ole koskaan puuttunut mitään. Meillä on aina ollut koti, yleensä aika siistikin, olen huolehtinut vaatetuksesta ja ruokavaliosta, lapsen elämä on ollut tasapainoinen ja oman elämäni myrskyt olen minimoinut hänen elämästään. 

Joskus vähän kirpasee, kun mietin mihin suuntaan elämäni olisi mennyt ja missä olisin nyt, jos en olisi tullut äidiksi 15-vuotiaana. Jos olisin ollut päämäärätietoinen ja motivoitunut, saattaisin olla jo valmis KTM. Tai sitten elämä olisi voinut mennä ihan eri suuntaankin, koska tuon ikäisenä en todellakaan ollut motivoitunut tai päämäärätietoinen. Lapseni on kasvattanut minua ihmisenä samalla kun minä kasvatin häntä, enkä olisi sama ihminen ilman näitä tapahtumia. Nyt ainakin tiedän tasan tarkkaan mihin minusta on ja mitä minä haluan, ja olen valmis tekemään töitä ja antamaan kaikkeni saavuttaakseni unelmani. Toivon samaa kaikille lapsilleni!

kuva lainattu

perjantai 30. elokuuta 2013

Mietteitä koulun aloituksesta

No niin, ensimmäinen kouluviikko ( =kaksi kouluiltaa) on nyt takana. Minulla on tässä jaksossa neljä kurssia, joskus harvoin jaksolle saa viidennenkin, mutta yleensä tuo neljä on aika lailla maksimi. Koulurakennuksesta ja opettajista on tullut ihan hyvä fiilis, paitsi yhden aineen opettajan opetustaidoissa on ehkä vähän parantamisen varaa. Mutta voihan olla, että hän oli ensimmäisella tunnilla vain kesän jäljiltä vähän ruosteessa! :-)

Päivät ovat sinänsä aika raskaita, koska herään olosuhteiden pakosta klo 6-7 ja hoidan siitä kotiäidin velvollisuuksiani aina klo 11-12 asti, jolloin on päiväuniaika, ei äidillä tosin. Silloin pitää yleensä hoitaa kotitöitä ja pian sen jälkeen jo esikoinenkin tulee koulusta, jolloin on läksyjen tarkistamista ja jutustelua. Päiväunien jälkeen sitten äitivelvollisuudet jatkuvat ja koululle pitää lähteä joskus klo 16:30 ajelemaan. Kouluillat ovat sitten klo 17-20:30. Kotona olen illalla joskus yhdeksän aikaan, silloin on kyllä aika naatti olo!

Lukio on autiotalo klo 20:30.



Muutenkin tuntuu, että kun tuohon opiskeluaikaan illalla on yleensä jo aika lailla aivot nollilla, niin nyt pitää sitten olla skarpeimmillaan. Tosin, tiesin kyllä, että tästä tulee melko raskasta, koska lapsia on niin paljon ja ne ovat niin pieniä vielä, mutta kyllä se varmasti helpottuu totuttelun jälkeen. En ole opiskellut mitään vuosiin, joten ei mennyt pitkän matikan laskut ihan kuin vettä vaan päässä laskien! ;-)

Kirjoja olen muuten saanut luettua nyt kevään ja kesän aikana melko vähän, hömppää kyllä (Nälkäpelit on huippuja!) senkin edestä. Nyt aloitin lukemaan tosi mielenkiintoista Sivistyksen käsikirjaa, jossa on siis läpileikkaus lyhyesti Euroopan historiaan, antiikin Kreikkaan, Raamattuun, taiteen ja musiikin historiaan, merkittäviä filosofeja ja ideologioita. Kirja on kirjoitettu todella helppolukuiseksi ja voin kyllä lämpimästi suositella sitä kaikille! Varsinkin, jos joskus tunnet itsesi samanlaiseksi, kuin Frendien Joey! ;-)


Kannattaa lukea!

Olen itse aika laiska ja huono lukemaan mitään tietokirjallisuutta illalla, kun pitkä ja rankka päivä on ohi, mutta yritän nyt taas skarpata asian suhteen. Sekin on vain tosiasia, että pakko joskus on vain selailla nettiä tai telkkaria aivot narikassa, kun muuten päivät ovat niin raskaita.

Luetut kirjat:

1. Niklas Herlin: Osake keskustasta, eli taloussanastoa ujoille
2. Ninni Myllyoja, Emilia Kunnas: Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta


Noiden lisäksi on tosiaan muutama vaiheessa, eräs sijoitusopas, kansantalouden oppikirja ja tuo sivistyksen käsikirja. Nyt en kyllä aloita uusia, ennen kuin olen saanut nuo luettua loppuun (onneksi nälkäpelejä ei tule enempää! :-D ).

Mukavaa viikonloppua kaikille!

maanantai 26. elokuuta 2013

Ylioppilaaksi netissä

Nettilukio

Nettilukion voi suorittaa Otavan opistossa. Nettilukio on sisällöltään sama kuin aikuislukiokin, eli siellä on sama määrä ja samat pakolliset kurssit, kuin muillakin. Kurssit suoritetaan Muikku-oppimisympäristössä täysin etänä netissä. Kurssit voi suorittaa omassa tahdissa, jolloin valmistumisesi on ihan itsestä kiinni. Jokaisella kurssilla täytyy pitää oppimispäiväkirjaa, johon kirjaa mitä on opiskellut ja miten, mitä on oppinut ja analysoi omaa oppimisprosessiaan. Oppimispäiväkirja on osa kurssin arvostelua. Nettilukiossa on myös ryhmäkursseja, joissa videoluentoja pidetään tiettyinä päivinä tiettyihin kellon aikoihin, ja väli- ja lopputehtävät tulee palauttaa tiettyyn päivään mennessä.

Nettilukio voi kuulostaa helpolta ja joku voi kyseenalaistaa oppimista, voisihan esseen kirjoittamiseen pyytää kaveria jeesiin, ja kukaan ei saisi koskaan tietää. Ongelmaksi tietysti muodostuu se, että jokainen on vastuussa omasta oppimisestaan ja yo-kirjoituksista suoriutumisesta, joka voi olla melko haastavaa, jos äiti/ystävä on hoitanut tehtävien tekemisen. Toisaalta olisi myös aika kyseenalaista alkaa edes suorittamaan koko lukiota, jos ei halua oppia. Itse aloitin lukion ensin juuri nettilukiona, mutta myönnän, että minusta ei ollut siihen. Ensin olin töissä matkoineen klo 7:30-16:30, sen jälkeen pakolliset kaupassa käynnit, ruoan laitot jne. Lapsillekin pitäisi jäädä aikaa, ja kun sai lopulta kaikki nukkumaan ja talo hiljeni, oli kello melkein 21. Siitä sitten pari tuntia opiskelua ja nukkumaan, viikonloppuisin toki enemmän. 

En ole koskaan oikein oppinut tuota jaloa itseopiskelutaitoa. Opin kuuntelemalla ja tehtäviä tekemällä, mutta yksin hiljaisuudessa pänttäämisestä ei tule mitään (pääsykokeita odotellessa!). Nettilukio on siis loistava vaihtoehto esimerkiksi epäsäännöllistä työtä tekevälle, joka ei pysty sitoutumaan kiinteisiin opetusaikoihin. Lisäksi se kysyy todellista tahdonvoimaa ja itsekuria, itseopiskelutaitojen pitää olla kunnossa.

Nostan hattua kaikille, jotka pystyy lukion näin suorittamaan! 

Itse valitsin aikuislukion iltaopiskeluna, koska opin silloin paljon paremmin. Otan matematiikan pitkänä ja aloitan saksan kielen B3-kielenä, joten lähiopetus on välttämätöntä. Lisäksi illat sopii minulle hyvin, kun mies on silloin kotona. Iltalukio-opetusta on maanantaista torstaihin täysillä kursseilla klo 16-20:40/jakso ja jaksoja on kuusi vuodessa. Olen hamstrannut nyt kirjastosta kaikki mitä vain sain ensimmäistä jaksoa varten, yhden kirjan joudun ostamaan (käytettynä toki!), koska joku ei palauttanut omaansa ajoissa kirjastoon, mur!

Kyllä se tämäkin hattu vielä päässä koreilee!
(kuva lainattu)

Palaan myöhemmin viikolla kertomaan, miten opiskelut on lähtenyt käyntiin! :-)




lauantai 24. elokuuta 2013

Tarkan markan tyttö

Minulla on paha dilemma itseni kanssa. Toisaalta haluaisin jatkuvasti uutta vaatetta ja kenkää, toisaalta taas haluaisin säästää. Tein kevään ja kesän aikana valtavan remontin vaatehuoneeseemme ja vaatekaappiini. Pistin todella paljon turhia tavaroita ja vaatteita myyntiin. Lisäksi en ole sen jälkeen ostanut oikeastaan mitään uutena, vaan kaiken käytettynä ja vain sellaisia, mitä oikeasti tarvitsen.

Oikeasti tarvitsemisen tunnistaa siitä, että huomaat usein miettiväsi, että "voi kun nyt olisi X...", ei sellainen, että näet blogissa tai lehdessä mainoksen ja tulet siihen tulokseen, että olet ihan aina tarvinnut juuri tuota Mulberryn 500€:n huivia! Itselläni toimii se, että kirjoitan ylös puute-listan ja alan yksitellen kaikessa rauhassa hankkimaan niitä sitä mukaa, kun on varaa, ei osamaksulla tai luotolla. Käytän vastaavaa listaa myös miettiessäni, että mitä lapsille pitää ostaa talveksi, mitä kotiin tarvitaan ym. Tässä on se hyvä puoli, että kukaan tuskin kirjoittaa tuohon listaan, että tarvitsen

1. Louboutinin 600€ korkokengät 14cm korolla
2. Neljä toppia, kuusi t-paitaa ja kolme neuletta
3. Neljät farkut
4. 600€ laukku, jota ei uskalla ikinä pitää missään.
5. Läjä rihkama-koruja
6. Jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, kun mikään ei riitä...

Niinpä. Minun listalleni tuli seuraavat asiat:

1. Nahkaiset ballerinat/loaferit kesäksi
2. Nahkaiset nilkkurit/saappaat syksyksi ja kevääksi
3. Nahkaiset saappaat talveksi
4. Muutama jakku/bleiseri
5. Suuri laukku kouluun
6. Muutamat suorat housut

Ja that's it! Tajusin, että minulla on kuitenkin kaapissani järkyttävä määrä helyjä, toppeja ja lyhythihaisia puseroita varmaan yhteensä 30kpl (joista osan pistin Uffille/myyntiin), neuleita, farkkuja ja kaikkea muutakin löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Kyse on siitä, että pitää oikeasti hyväksyä se, että minulla ei ole varaa saada kaikkia maailman vaatteita, enkä myöskään tarvitse niitä. Lisäksi pyrin nyt siihen, että ostan mahdollisimman klassisia, ajattomia ja laadukkaita vaatteita, eikä sellaisia rytkyjä, jotka menee muutamassa pesussa huonoksi, tai pois muodista. ;-)

Ralph Laurenin laukku Facebook-kirppikseltä, Soaked in luxury-jakku kirppikseltä ja Vagabondin käyttämättömät nahkasaapikkaat Huuto.netistä.

Nämä yllä olevat tuotteet sain pilkkahintaan käytettynä, halvemmalla, kuin mitä olisin H&M:ltä saanut vastaavia synteettisillä materiaaleilla "made in Gambodia"-lappu kyljessä. Toki H&M-vaatteet menettelee, ja itsellänikin niitä on edelleen kaappi väärällään, mutta todellakin kannattaa nähdä vaivaa ja etsiä käytettynä ensin! :-) Toivottomien shoppailijoiden kannattaa myös pitää kirjaa shoppailuistaan ja muutenkin menoista ja tuloista, olen huomannut, että se karsii sitä, koska se kirjanpidon katseleminen kirpaisee aika lailla, jos on ihan holtittomasti käyttänyt rahaa!

___

Sitten pikakorjaus vielä yhteen aiemmista postauksistani; kävi siis ilmi, että ilman toisen asteen tutkintoa ei voi suorittaa pelkkää yo-tutkintoa, vaan siinä tapauksessa on käytävä koko lukio. Sen vuoksi minulla menee siis se kolme vuotta!

___

Tällainen turha postaus tällä kertaa, liittyy kuitenkin vahvasti siihen oman talouden haltuun ottoon ja säästämiseen.

Laitan myöhemmin vielä lisää omasta säästämisestäni, mukavaa lauantai-iltaa kaikille!




perjantai 23. elokuuta 2013

Uusi yritys

No niin, nyt kyllä vähän hävettää! Aloitin tämän blogin iloa, ideoita ja intoa täynnä, mutta kirjoittelu tyssäsikin heti alkuunsa. Arki on ollut koko kevään ja kesän hyvin hektistä erinäisistä syistä, mutta nyt olen back in business for real!

Nyt toisaalta kirjoittelu tuntuu mukavemmaltakin, kun pyörät lähtee ensi viikolla suunnitelmien suhteen tosissaan pyörimään. Ensi viikon keskiviikkona aloitan siis aikuislukion. Jännittää kyllä tosi paljon, kun en ole ollut koulun penkillä vuosiin, enkä nyt äitiyslomalla ole joutunut käyttämään aivojani sitten yhtään.

Alkuperäiseen suunnitelmaani kuului, että suorittaisin lukion kahdessa vuodessa, jonka jälkeen sitten nopealla tahdilla kauppakorkeaan sisälle. Nyt kuitenkin olen pyöritellyt kurssivalintoja ja suunnitelmia, sekä tavannut opinto-ohjaajan ja koska otan matematiikan pitkänä ja aloutan uuden kielen, saksan, niin kolmelle vuodelle opiskelu väkisinkin menee. Se ei kuitenkaan haittaa, koska minulle on nyt tärkeää suorittaa yksi asia kerrallaan "alta pois" ja kunnolla, eikä vähän sinne päin.

Päätin nyt, että blogini painottuu ainakin tällä hetkellä pääosin opiskeluun, toki toteutan muitakin haaveitani samalla ja pyrkimys on aina eteenpäin elämän joka saralla, mutta en halua tästä liian sekavaa sekametelisoppaa kuitenkaan. Tervetuloa siis mukaan seuraamaan kivistö tietäni yliopistoon ja uraa luomaan, ja siinä sivussa toki muitakin projektejani! :-)

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Suunnitelma

Kuten ensimmäisessä tekstissäni mainitsin, niin ensimmäinen, isoin ja tärkein haaveeni minulle juuri nyt on se, että onnistuisin pääsemään yliopistoon kauppatieteitä lukemaan, ja valmistumaan sieltä. Olen 17-vuotiaasta asti, eli ollessani jo äiti, miettinyt, että mitä tekisin isona. Tai kyllähän sitä miettii jo pienestä tytöstä saakka, mutta oikein tosissani ja hieman realistisemmin (ei, minusta ei ole laulajaksi, prinsessaksi, eikä näyttelijäksi!). Tuolloin ajattelin, että menen sinne mihin pääsen, mistä valmistun nopeasti ja mistä saan varmasti töitä. Mitä haluan tehdä ei käynyt edes mielessäni. Hakeuduin sitten koulutukseen, joka ei ollut minua ikinä kiinnostanut, pääsin sitä kautta kesätöihin ja vakipaikkaan. Vähän väliä mielessäni on käynyt, että haluaisin yliopistoon, mutta olen aina ajatellut, että vuosien opiskelut ei ole minulle mahdollista, koska minulla on suuri perhe elätettävänä. Nyt kuitenkin vähän aikaa sitten aloin miettimään seuraavaa; meneehän opiskeluissa vuosia, kyllähän se tuilla eläminen on todella tiukkaa ja onhan se järkyttävän vaikeaa ja työlästä yrittää lukea kirjoituksiin ja pääsykokeisiin tässä arjen pyörityksen ohella. Mutta onko mikään noista mahdotonta? Jos Suomessa jäädään eläkkeelle keskimäärin 63-68-vuotiaana ja minä valmistuisin vaikka 33-vuotiaana, niin onhan minulla vähintään 30 työvuotta edessäni, kun lapsiakaan ei ole tarkoitus enää tehdä. Ja mistä sitä tietää mikä eläkeikä on tuolloin! Ja koska Suomessa on ilmainen koulutus, opintotuet, asumistuet, lapsilisät jne., niin täällähän se nimenomaan on mahdollista! Kyllä minulle jää aikaa maksella veroja lopun ikääni. Näinpä päätin sitten, että kyllä minunkin on oikeus ja syytä alkaa tavoittelemaan unelmiani.

Miten tämän sitten aion toteuttaa? Olen päättänyt, että tänä syksynä 2013 aloitan yo-tutkinnon opiskelun aikuislukiossa iltaisin. Koko lukiotahan minun ei tarvitse käydä, pelkkä yo-tutkinto riittää korkeakoulukelpoisuuden saamiseksi. Kirjoitusten jälkeen luen pääsykokeisiin ja haen heti, jotta tiedän millainen koetilanne minulle on ja millainen koe ylipäätään on kyseessä. En usko pääseväni ensimmäisellä yrittämällä sisään, koska en ole järin hyvä itseopiskelija ja asiat tuppaa katoamaan pääkopastani. Toisen vuoden sitten luen pääsykokeisiin ja käyn avoimessa yliopistossa kauppatieteellisiä kursseja, jotka voidaan sitten hyväksilukea kun pääsen sisälle. Jossain vaiheessa varmaan käyn jonkun valmennuskurssin opiskelu- ja lukemistekniikan hiomiseksi. Ennen syksyä ja yo-tutkinnon aloittamista luen täällä kotona lasten- ja kodinhoidon lomassa talousaiheisia kirjoja niin paljon kuin jaksan ja ehdin. Tällainen on suunnitelmani! :)

Entten tentten...

Jos tässä taustalla jokin kanava koko ajan mölyää, niin miksei Bloomberg?

Tehokkaampaa ajankäyttöä; ei naamakirjaa, vaan taloussanastokirjaa!

Sain yhden kirjan luettua ja nyt aloitin toisen.

Luetut kirjat:

1. Niklas Herlin: Osake keskustasta, eli taloussanastoa ujoille

torstai 31. tammikuuta 2013

Rentoa painonpudotusta

Kuten aiemmin jo mainitsin, minä imetän vielä. Sen johdosta en siis voi varsinaisesti vielä laihduttaa. Karsin syömisiäni melko radikaalisti, mutta se vaikutti selvästi imetykseen heti, joten ajattelin ottaa rauhassa asian suhteen ja aloittaa laihdutuksen kunnolla vasta vähän ajan päästä, kun vauva alkaa saamaan puuroa ja lihaa hedelmä- ja kasvissoseiden lisäksi.

Olen vähän sellainen "kaikki tai ei mitään"-tyyppi, enkä tunne sanaa kohtuus. Saatan syödä jotain herkkuja ihan muutaman tunnin välein milloin milläkin tekosyyllä (huono yö, kävelylenkki, imetys - just name it!). Opettelen nyt kohtuutta, eli olen sallinut itselleni yhden herkkupäivän viikossa. Muuten syön ihan tavallista ruokaa; puuroa, jugurttia, rahkaa, mysliä, hedelmiä, kotiruokaa. Kun alan laihduttamaan, niin suunnittelen ruokavalioni toki tarkemmin ja muokkaan sen paljon niukemmaksi. Aiemmin olen laihduttanut onnistuneesti vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja sille varmaan siirryn nytkin.

Olen 171cm pitkä ja lähtöpainoni on 73.4kg. Olen ennen raskautta ollut noin 65kg, mutta tavoitteeni on nyt 63kg ja ennen kaikkea kiinteytyä ja nostaa kuntoa. Liikuntani menee neljän päivän sykleissä:


  1. päivä: Lihaskuntoreeni
  2. päivä: Lihaskuntoreeni
  3. päivä: Kävely-/hölkkälenkki + venyttely
  4. päivä: Vapaapäivä
Olen todellakin surkeassa kunnossa, enkä liioittele nyt yhtään! Pystyn juuri ja juuri juoksem hölkkäämään noin minuutin, kunnes henki meinaa loppua ja oksennus tulla. Olen aiemmin yrittänyt kahteen kertaan Porin juoksukoulua, mutta en ole jaksanut suorittaa sitä loppuun asti. En ole millään tavalla liikunnallinen ihminen, enkä ole vain osannut ikinä nauttia siitä. Nyt kuitenkin olen saanut vähän itsestäni kiinni, se on vähän pakko, jos haluaa kiinteän vartalon ja hyvän kunnon kaikkien näiden raskauksien jälkeen!

Lihaskuntoreenini menee näin:

  • Kyykkyjä omalla painolla 10kpl
  • Supermies-liikettä 10kpl
  • Punnerruksia polvet maassa 15kpl
  • Penkkidippi-liikettä 10kpl
  • Vatsarutistuksia 10kpl
  • Vinoja vatsoja 10kpl
  • Hoover-pito 20sek
Tuon jälkeen pidän yhden minuutin tauon ja toistan sarjan uudelleen. Ei siis paljoa, mutta olen nyt toistanut tätä reeniohjelmaa kaksi sykliä ja kolmannella olisi tarkoitus nostaa sarjojen määrä kolmeen ja siitä taas ylöspäin, kun kunto sallii. Olen huomannut, että reeni luistaa aamuisin paremmin, kun ei ole ehtinyt vielä paljoa syömään päivän mittaan, ja koska on valoisaa ja muutenkin virkeä mieli iltaan verrattuna. 3. päivän reenini on 30min kävely-/hölkkälenkkiyhdistelmä, eli hölkkään sen mitä jaksan ja muuten kävelen ripeästi. Lenkin jälkeen venyttelen vielä noin 10 minuuttia.

Mysliä

Paljon vettä, Omega3-kapselit ja D-vitamiinia päivittäin

Lyhyt aika tuntuu pitkältä Hooverissa!

Kotiäidin pikainen lounasviritys: mandariini, ruisleipä, kurkku-raejuusto-tonnikala-setti salaatinkastikkeella ja rasvatonta maitoa.
Lähtöpaino. Pahoittelut surkeasta kuvanlaadusta!

Pitäisikö keskittyä enemmän kuntoiluun ja vähemmän kuvaamiseen?


Tällaista asiaa tällä kertaa, ensi kerralla taas jotain muuta. Reipasta loppuviikkoa kaikille! :)